Diana Orvning

Hän on luomassa suuria, veistoksellisia taideverhoja ravintolaan ja tarvitsee tilaa luomuksilleen. Seinillä on rivissä maalauksia, jotka on myös peitetty tekstiileillä. Monet näyttävät valmiilta, mutta joissakin kehyksissä voi nähdä vain vilauksen lopputuloksesta. Yhdessä teokset alkavat luoda kuvaa, pientä vihjettä, tekijästään.

– Tekstiilitaide on aina ollut minulle luonnollinen tapa ilmaista itseäni. Molemmat vanhempani ovat työskennelleet taiteen parissa, joten se oli kieli, jonka kehitin jo varhain ja joka on aina ollut luonnollinen osa minua. Kieli, jota ymmärrän", Diana Orving sanoo.

Aikaisemmin suuri osa Dianan työstä oli vaatteiden suunnittelua, ja hänellä on edelleen vaatemerkki omalla nimellään, mutta viime vuosina hän on keskittynyt enemmän tekstiilitaiteeseen. Se on orgaaninen prosessi, joka on johtanut hänet tänne riippuen hänen henkilökohtaisesta kehityksestään ja siitä, mistä hän on ollut kaikkein uteliain ja mitä hän on halunnut tutkia.

– Muoti on muotina rajoittavampi, ja usein kyse on enemmän tuotteesta kuin ilmaisusta. Lähestymistapani kaikkeen luomiseen on aina ollut kiinnostukseni muotoon ja ilmaisuun, luovaan osaan.

Dianaa ohjaa luontainen uteliaisuus. Hän seuraa impulssejaan ja työskentelee sekä improvisoiden että harjoitellen. Hän antaa intuitionsa ohjata itseään ja työskentelee harvoin ennalta määrätyn lopputuloksen pohjalta.

– Työni on tutkimusmatka, ilmaisun, dynamiikan, temperamentin etsiminen. Etsin ymmärrystä ja seuraan käsiäni löytöretkellä, ja matkan varrella ne saavat minut yhdistymään erilaisiin asioihin. Työskentelen mielelläni abstraktisti, mutta niin, että se voi olla minulle assosiatiivista. Hän jatkaa.

– Pidän estetiikasta, joka on sekä avoin että monitulkintainen. En koskaan halua kertoa katsojalle, mitä teos edustaa, vaan minusta on mielenkiintoista nähdä, mitä kohtaamisessa syntyy. Sekä oma kohtaamiseni teoksen kanssa että muiden ihmisten kohtaaminen teosteni kanssa.

Ehkä kyse on vain aivojen toiminnasta, mutta Dianan maalauksissa on jotain ruumiillista, ja kohtaaminen hänen maalaustensa kanssa tuntuu hyvin intiimiltä.
– Haluan, että se tuntuu intiimiltä, että siinä on jonkinlainen kosketus. Mikä saa sinut lukemaan katseen tai aistimaan läsnäolon? Olen hyvin utelias siitä. On niin luonnollista haluta lukea ihmisen muotoja.

Diana kuvailee luovaa prosessiaan yhdeksi pitkäksi sisään- ja uloshengitykseksi, jossa molempien osien on oltava olemassa ja oltava vuorovaikutuksessa keskenään. Hän kuvailee sitä vuorotteluksi ajanjaksojen välillä, jolloin hän täyttyy inspiraatiosta ja antaa kaikenlaisten ulkoisten ärsykkeiden inspiroida häntä. Samaan aikaan joihinkin jaksoihin kuuluu työn jatkuva jättäminen taakseen. Dianan suunnittelukielen voi nähdä selvästi. Abstraktisti sommiteltuja tekstiilikuvioita, jotka kehittyvät, kun niitä lähestyy, ja näyttävät pyrkivän hyppäämään ulos kehyksistään. Liike, jota ei voi rajoittaa kaksiulotteisuuteen. Hän kuljettaa kättään teosten päällä puhuessaan niistä.

– Ajatukseni ovat kulkeneet pistekirjoituksen linjoilla. Teokset ovat kerrosten, liikkeen ja muutoksen tuntuva pinta. Siellä on tietoa, vaikka sulkee silmänsä. Olen työskennellyt kaksikerroksisesti silkistä ja luonut veistoksellisia sommitelmia, jotka olen sitten maalannut öljyllä. Maalaukseni tässä sarjassa toimii enemmänkin valosijoitteluna. Se heittää valoa muodon päälle korostaakseen sitä. Ajattelen sitä kuin kuvaa pimiön kehityskylvyssä. Yhtäkkiä muoto tulee esiin.

Dianalla oli yksityisnäyttely Dusty Decossa vuonna 2017, ja aiemmin hän on ollut esillä yksittäisiä teoksia Nordiska Gallerietissa.