Eero Saarinen nojatuolit ja istuinrahit

Eero Saarinen syntyi Suomessa vuonna 1910 arkkitehti Eliel Saarisen ja kuvanveistäjä Loja Geselliuksen lapsena. Perhe muutti Yhdysvaltoihin 1920-luvun alussa. Eeron isä Eliel oli jo arkkitehti ja perusti ja suunnitteli suurimman osan Michiganissa sijaitsevan Cranbrookin taideakatemian rakennuksista.

Samaisessa yliopistossa Eero tapasi myöhemmin Charles Eamesin, josta tuli elinikäinen yhteistyökumppani. Saarinen ja Eames voittivat MoMA:n Organic Design in Home Furnishings -kilpailun vuonna 1940, ja siitä lähtien Eero otettiin vakavasti huonekalusuunnittelijana.

Saariselle ei ollut koskaan muuta vaihtoehtoa kuin seurata isänsä jalanjälkiä. 1931-1934 hän opiskeli arkkitehtuuria arvostetussa Yalen yliopistossa. Amerikkalainen arkkitehtuurisuuntaus poikkesi kuitenkin suuresti Eeron isän modernista skandinaavisesta visiosta. Opintojensa jälkeen Saarinen muutti Helsinkiin, jossa hän työskenteli suomalaisen arkkitehdin Jarl Eklundin alaisuudessa. Hänen uransa Yhdysvalloissa alkoi vuonna 1936, ja hän liittyi myöhemmin isänsä yritykseen Bloomfield Hillsissä. Yhdessä he loivat useita institutionaalisia rakennuksia koulutusta ja teollisuutta varten.

Eero Saarinen oli hyvin kiinnostunut huonekalujen suunnittelusta, erityisesti tuolista, joka tarjosi monia esteettisiä ja rakenteellisia kysymyksiä. Saarisen tunnetuimpiin töihin kuuluu Saarinen Dining Table, joka tunnetaan paremmin nimellä Tulip Table. Tulip Chair ja Womb Chair ovat myös kuuluisia teoksia, jotka ovat Knollin valmistamia ja jotka kuuluvat Nordiska Gallerietin laajaan valikoimaan. Tulppaani-tuoli on voittanut lukuisia palkintoja ja on epäilemättä muotoilun klassikko.

Saarinen oli merkittävä huonekalusuunnittelija ja kuului myös toisen modernistisukupolven eturiviin. Hän haastoi esteettisiä rajoja ja tutki modernia muotoilua luonnosta otetuilla muodoilla. Hän aloitti kokeellisen suunnittelun suuntauksen, joka poikkeaa modernin arkkitehtuurin aikaisemmalle vaiheelle tyypillisistä doktrinäärisistä elementeistä. Saarinen on tunnustettu yhdeksi 1900-luvun modernin muotoilun ja arkkitehtuurin suurista mestareista, ja hänen teoksensa ovat yhtä uraauurtavia ja suosittuja nykyään kuin silloin.