Eileen Grey ja modernistinen mestariteos

Vaikka Eileen Gray signeerasi teoksiaan harvoin, niissä on erehtymätöntä eleganssia ja hienovaraisuutta. Ne ovat tiukkoja ja tasapainoisia, ja niissä ratkaistaan usein epätavallinen käytännön ongelma - osoitus Grayn omasta tavasta elää ja ratkaista rajoituksia.
Tämä lähestymistapa heijastuu myös arkkitehtuurissa. Itse talo on melko yksinkertainen, 132 neliömetrin kokoinen valkoinen suorakulmainen laatikko, joka nojaa betonipilareihin. Sisällä nämä neliöt on kuitenkin hyödynnetty täysimääräisesti.

Tämä pätee myös ulkoiseen ympäristöön, jossa voit löytää useita outoja piirteitä. Tällainen on esimerkiksi "talvisolarium", joka on puoli metriä syvälle maahan upotettu kaakeloitu, allasmainen muodostelma. Tässä talvihuoneessa Gray seurusteli talvisin vieraidensa kanssa, ja he nauttivat siellä - laatoille levittäytyneinä - talviauringon säteistä ja joivat cocktaileja. Se saattaa tuntua nykyään oudolta, mutta 1920- ja 30-luvuilla auringonotto oli yksi terveellisen elämän kulmakivistä.

Talvella Gray seurusteli vieraidensa kanssa tässä talvihuoneessa, jossa he - levittäytyneinä laatoille - nauttivat talviauringon säteistä ja joivat cocktaileja.

Nykyään huvilan omistaa Ranskan valtio ja sitä hallinnoi säätiö. Kun se otettiin haltuun, E-1027:stä ei ollut pidetty hyvää huolta, se oli jäänyt laiminlyödyksi ja tarvitsi kipeästi kunnostusta, joka tehtiin suurella huolellisuudella ja lahjoituksin. Tämän seurauksena esiin on tullut useita mielenkiintoisia yksityiskohtia, kuten nahkainen kirjelaatikko. Hermèsin valmistama kopio kirjelaatikosta myytiin hiljattain huutokaupassa, ja sen sanotaan olevan nyt Monacon ruhtinaan hallussa.

Ulkopuolelta katsottuna talon runko näyttää kuin kalliolle juuttuneelta veneeltä. Tätä merellistä inspiraatiota vahvistavat julkisivussa oleva pelastusrengas ja huoneiden värimaailma, joka koostuu pehmeästä laivastonsinisestä, viininpunaisesta, valkoisesta ja harmaa-beigen sävyistä. Ilmava tunnelma, jossa on paljon geometriaa ja viivoja.

Gray oli antelias emäntä, joka usein lainasi huvilaansa vieraille. Yksi heistä oli sveitsiläis-ranskalainen arkkitehti ja moniottelija Le Corbusier, joka loi huvilaan useita suuria seinämaalauksia hätkähdyttävän harmaissa väreissä. Jotain, joka ei oikein sovi yhteen muuten hyvin harkitun väri- ja materiaalipaletin kanssa.

Vierashuoneessa asui usein myös Eileenin sisko Thora, jolla oli tapana syödä aamiaisensa sängyssä. Tämä inspiroi suunnittelijaa luomaan mallin, josta tuli hänen menestynein: säädettävä pöytä E-1027.

Nerokas sivupöytä, joka voidaan liu'uttaa sängyn tai istuinkalusteiden päälle, valmistui vuonna 1927, mutta sitä oli suunniteltu ja muokattu prototyypeillä kolmen vuoden ajan. Malli koostuu kromatusta teräsputkikehikosta, jossa on avoin jalusta ja korkeussäädettävä kristallilevy, jonka ansiosta sitä voidaan käyttää sivupöytänä, ruokapöytänä tai baaripöytänä.

Sanotaan, että Gray oli pöytään niin tyytyväinen, että se oli ainoa huonekalu, jonka hän myöhemmin otti mukaansa, kun hän muutti Roquebrunista Pariisiin.

Grayn suunnittelumenetelmässä keskeistä oli toimivuus, johon yhdistettiin hienostunut silmä yksityiskohtiin ja linjoihin. Inspiraatio voi joskus lähteä yllättävän humoristisesta suunnasta, kuten Bibendum-nojatuoli, joka on saanut nimensä ja muotonsa Michelin-miehen pehmeistä vatsarenkaista.

Eileen Gray

Adjustable Side Table E 1027

ClassiCon

Tube Light

ClassiCon

Roattino Floor Lamp

ClassiCon

Occasional Table Round

ClassiCon